IsA¤n silmA¤t siniset Saavat sanat suloiset IsA¤ aina levyjA¤ soittaa Sittenkin kun ilta koittaa IsA¤ kesA¤llA¤ matkoilla kulkee Matkalaukkuun tavarat
an dem tag wurde alles irgendwie merkwA?rdig etwas geschah und ich verlor den halt jemand sah in einem traum die flA?gel des letzten engels etwas stieg
jA¤A¤ on nykyA¤A¤n harvinaista lumilinnoja ei rakennella tavallisesti pA¤A¤skyset saapuvat jo helmikuussa vain vanhat muistavat valkeaa joulun aikaa
ich habe mir sagen lassen hier geschA¤hen merkwA?rdige dinge man hat stumme mA¤nner gesehen bei unbegreiflichen taten von weit her sind tiere gekommen
kolmannessatoista kerroksessa istun ja pidän sinua kädestä rumat tummat pilvet riippuvat alhaalla ja koko maailma ohuista langoista min
Joi poika senkin kuukauden Ja aikaan kauniin aamunkoiton HA¤n kouristeli itkien Nyt viina veisi voiton Niin A¤iti saapui huoneeseen Valituksen kuullessaan
omenapuun taimi mustan mullan mustan ruukun muovisissa sisuksissa ihmisen istuttama omenapuun taimi katsoo ylA¶s kerrostalomaisemaa kaiken yllA¤ isA
poika ullakolla yksinA¤A¤n isA¤n ladattu ase kA¤dessA¤A¤n rinta raastaa julma tuska kA¤ttA¤ polttaa kylmA¤ rauta yksin istuu miettien tA¤tA¤kA¶ on elA
Joka yA¶ tA¤ssA¤ ruumiissa Istun elinkautista SiitA¤, mitA¤ en ole tehnyt TA¤ssA¤ tA¤ytA¤ntA¶A¶npanossa Vartija on minussa Kukaan ei oikeutta kA¤ynyt
wer weiA? was es gibt in den tiefen wassern tausende von metern unter den wellen ich habe darA?ber nachgedacht wie es wA¤re, dort zu sein in aller ruhe
Me emme tiedA¤ MikA¤ harhaan kA¤A¤nsi pA¤A¤n MikA¤ voima veti Valokiilaan lA¤hestyvA¤A¤n Rekan alle Viimeinen huuto hukkuu Ei vielA¤ poika tiedA¤ mitA
heute ist ein guter tag tag des wissens, tag des verstandes heute ist ein guter tag die arbeit zu ende zu fA?hren heute hasse ich mich und verstehe was
aalto hA¤ilyy kimallellen aurinko vettA¤ tanssittaa nA¤keekA¶ A¤iti veden takaa poikansa siniset silmA¤t? tuuli pyyhkii metsA¤n selkA¤A¤ oksia sivuun
poimivat joestaan lintuja suoja-asuissaan hikoavat visiirin sisA¤puolen kyyneleet lohduttomat joki kiehuu ongella mies onkimatta pA¤A¤ kalju peittA¤mA
sinä käskit heidät peremmälle paikkaan vihonviimeiseen sinä vastaan kuusikymmentäkaksi lasta, naista ja vanhusta ei kuulu
Sinä päivän kaikki muuttui Kummalliseksi jotakin tapahtui Ote lipesi Joku näki unessa siivet Viimeisen enkelin Jokin nousi taivaalle
tA¤nA¤A¤n on hyvA¤ pA¤ivA¤ pA¤ivA¤ A¤lyn ymmA¤rryksen tA¤nA¤A¤n on hyvA¤ pA¤ivA¤ viedA¤ loppuun tyA¶ tA¤nA¤A¤n inhoan itseA¤ni ymmA¤rrA¤n mikA¤ olen
die schwA¤chen der vergangenheit dampfen in ihren lA¶chern in den frostigen tA¤lern wartet der mann des ewigen winters hier verdichten sich die ü
